Brittikapellimestari Michael Francis oli rakentanut tyylillisesti hyvin erilaisista 1900-luvun alussa syntyneistä kappaleista yllättävän hyvin toimivan kokonaisuuden Tampere Filharmonialle. Lisäksi kaikkien kolmen säveltäjän musiikkia on kuultu Tampereella aivan liian vähän. Yhteistä on myös ilmaisun samanaikainen keveys ja painavuus sekä perimmiltään hyvin intiimi luonne. Claude Debussyn soolohuilukappale Syrinx oli Nielsenin jatkoksi täsmälleen sopiva encore. Konsertin ainoa notkahdus oli alun Alban Bergin Kolme orkesterikappaletta, jota orkesteri ja Francis eivät olleet saaneet kokonaan valmiiksi.
